Lattialämmityksen termostaatin valinta ratkaisee pitkälti sen, kuinka tasainen lämpötila kylpyhuoneen tai keittiön lattiaan saadaan ja kuinka paljon lämmityksestä joutuu maksamaan joka kuukausi. Väärin mitoitettu tai väärään paikkaan asennettu termostaatti voi aiheuttaa ylikuumenemista, turhaa energiankulutusta tai pahimmillaan lattialämmityskaapelin ennenaikaisen vaurioitumisen.
Miksi termostaatin valinta on niin tärkeä lattialämmityksessä
Lattialämmityksen termostaatti ei ole pelkkä katkaisin, vaan koko järjestelmän aivot. Se mittaa lämpötilaa joko huoneilmasta, lattiasta tai molemmista, ja ohjaa lämmityskaapelin tai -kalvon päälle- ja poiskytkentää tämän tiedon perusteella.
Jos termostaatti on liian yksinkertainen tai anturi on sijoitettu huonosti, lattia voi tuntua paikoin liian kuumalta ja paikoin kylmältä. Tämä on tyypillinen virhe etenkin kylpyhuoneremonteissa, joissa anturi on asennettu liian lähelle kylmää ulkoseinää tai suoraan lattiakaivon viereen, jolloin mittaustulos vääristyy koko huoneen osalta.
Termostaattityypit: huonetermostaatti, lattiatermostaatti ja yhdistelmätermostaatti
Markkinoilla on käytännössä kolme perustyyppiä, ja valinta riippuu siitä, onko lattialämmitys päälämmönlähde vai pelkkä mukavuuslämmitys.
Huoneilmaa mittaava termostaatti soveltuu tilanteisiin, joissa lattialämmitys on ainoa tai pääasiallinen lämmönlähde, esimerkiksi uudisrakennuksen makuuhuoneessa. Se pitää huonelämpötilan tasaisena, mutta ei suoraan rajoita lattian pintalämpötilaa.
Lattia-anturilla varustettu termostaatti mittaa lämpötilaa suoraan lattiarakenteesta upotetun anturin kautta. Tämä on yleisin valinta kylpyhuoneisiin ja eteisiin, joissa lattialämmitys on lisälämmitys kiinteistön varsinaisen lämmitysjärjestelmän rinnalla. Lattia-anturi estää tehokkaasti ylikuumenemisen esimerkiksi laminaatti- tai parkettilattioilla.
Yhdistelmätermostaatti käyttää sekä huoneilman että lattian anturia, ja se on nykyään yleistynyt vaihtoehto etenkin remonteissa. Järjestelmä voi esimerkiksi ohjata lämmitystä huonelämpötilan mukaan, mutta rajoittaa lattian maksimilämpötilan turvalliselle tasolle. Lattialämmitystermostaateista löytyy malleja kaikkiin näihin käyttötarkoituksiin, ja valikoimasta erottuvat sekä yksinkertaiset mekaaniset mallit että ohjelmoitavat digitaaliset versiot.
Digitaalinen vai mekaaninen termostaatti
Mekaaniset termostaatit ovat edullisia ja yksinkertaisia, mutta niiden säätötarkkuus on karkeampi, tyypillisesti plus-miinus 1-2 astetta. Ne sopivat kohteisiin, joissa lämpötilaa ei tarvitse säätää päivittäin, esimerkiksi kesämökin kylpyhuoneeseen.
Digitaaliset ja ohjelmoitavat termostaatit tarjoavat viikko-ohjelmoinnin, jolloin lattia voi lämmetä valmiiksi ennen aamuherätystä ja jäähtyä yöksi. Tämä on merkittävä energiansäästökeino: kylpyhuoneessa lattian ei tarvitse olla lämmin ympäri vuorokauden, vaan riittää, että se on lämmin juuri silloin kun sitä käytetään.
Osa uudemmista malleista on liitettävissä älykotijärjestelmiin ja mahdollistaa ohjauksen mobiilisovelluksella. Tämä on kätevää etenkin vapaa-ajan asunnoissa, joissa lämmitys halutaan käynnistää etukäteen ennen saapumista. Älykodin sähköratkaisuista löytyy tarkempaa tietoa siitä, miten eri järjestelmät ja ohjaimet toimivat yhdessä.
Termostaatin tehon ja kuorman mitoitus
Termostaatin valinnassa on huomioitava lattialämmityspiirin kokonaisteho. Tyypillinen kylpyhuoneen lattialämmityskaapeli kuluttaa 100-200 wattia neliömetriä kohden, joten 6 neliön kylpyhuoneessa kokonaisteho voi olla 600-1200 wattia.
Useimmat kotitalouskäyttöön tarkoitetut termostaatit on mitoitettu noin 16 ampeerin kuormalle, mikä riittää yhden tavallisen kylpyhuoneen tai eteisen lämmityspiiriin. Jos lämmitettävä pinta-ala on suuri, esimerkiksi koko keittiö-olohuone-yhdistelmä, kuorma voi ylittää termostaatin rajan, jolloin tarvitaan kontaktori jakamaan kuormaa tai useampi erillinen termostaatti eri piireille. Tämä kannattaa selvittää jo sähkösuunnittelun yhteydessä, ennen kuin kaapelit on jo valettu lattiaan.
Asennuksen vaiheet käytännössä
Termostaatin asennus etenee yleensä seuraavasti:
1. Lattialämmityskaapeli tai -kalvo asennetaan valmiiksi lattiarakenteeseen ja sen vastusarvo mitataan ennen ja jälkeen valun tai laatoituksen, jotta mahdollinen vaurio huomataan ajoissa.
2. Lattia-anturi upotetaan suojaputkeen kahden lämmityskaapelin silmukan väliin, tyypillisesti noin 15-20 senttimetrin päähän seinästä ja putken poistoaukko jätetään lattian pinnan tasoon, jotta anturi voidaan tarvittaessa vaihtaa.
3. Termostaatin runko-osa kytketään kojerasiaan, joka on syytä sijoittaa kuivaan tilaan riittävän etäälle märkätilan roiskealueesta.
4. Syöttökaapeli ja anturijohto liitetään termostaatin kytkentäkaavion mukaisesti, ja liitännät tarkistetaan huolellisesti ennen jännitteen kytkemistä.
5. Järjestelmä koekäytetään ja lattian lämpeneminen tarkistetaan tasaisesti eri puolilta huonetta.
Vaikka termostaatin vaihtaminen valmiiseen kojerasiaan voi tietyin edellytyksin onnistua omatoimisesti, itse lattialämmityspiirin kytkeminen sähkökeskukseen ja uuden ryhmän vetäminen vaativat aina sähköalan ammattilaista. Kodin sähköasennuksia koskevassa oppaassa käydään tarkemmin läpi, mitkä työt kuuluvat maallikolle ja mitkä eivät.
Yleinen virhe: anturin sijoitus ja vikavirtasuojaus unohtuu
Yksi yleisimmistä asennusvirheistä on lattia-anturin sijoittaminen liian lähelle lämmityskaapelia tai suoraan sen päälle. Tällöin anturi rekisteröi paikallisen kuumuuden liian nopeasti ja termostaatti katkaisee virran ennenaikaisesti, vaikka suurin osa lattiasta on vielä kylmä. Anturi kannattaa aina sijoittaa tasaisesti kaapelisilmukoiden väliin, ei niiden päälle.
Toinen usein unohtuva asia on vikavirtasuojaus. Lattialämmitys asennetaan kosteisiin tiloihin, joten piiri on aina suojattava 30 mA:n vikavirtasuojalla. Monissa termostaateissa on sisäänrakennettu vikavirtasuojaus, mutta tämä ei korvaa keskuksessa olevaa erillistä vikavirtasuojakytkintä, jos rakennusmääräykset sitä edellyttävät. Tarkempaa tietoa vikavirtasuojan toiminnasta ja merkityksestä löytyy vikavirtasuojakytkintä käsittelevästä artikkelista.
Yleinen myytti: kalliimpi termostaatti tarkoittaa aina alempia lämmityskuluja
On yleinen väärinkäsitys, että pelkkä kalliimman ja älykkäämmän termostaatin ostaminen laskee automaattisesti sähkölaskua. Todellisuudessa säästö syntyy siitä, että termostaattia osataan käyttää oikein: viikko-ohjelmointi asetetaan todellisen käyttörytmin mukaan, lämpötilarajat säädetään järkeviksi eikä lämmitystä pidetä turhaan päällä tyhjässä tilassa. Halvempikin digitaalinen termostaatti, jota käytetään järkevästi, voi tuottaa suuremman säästön kuin kallis älytermostaatti, jonka ohjelmointia ei koskaan avata oletusasetuksista.
UKK
Mihin lämpötilaan lattialämmityksen termostaatti kannattaa asettaa?
Kylpyhuoneessa mukava lattialämpötila on yleensä 27-29 astetta, kun taas puu- tai laminaattilattioilla suositellaan pysymään alle 27 asteessa materiaalin suojaamiseksi. Huonelämpötilaa mittaavassa asetuksessa 20-21 astetta on tyypillinen tavoite oleskelutiloissa.
Voiko lattialämmityksen termostaatin vaihtaa itse?
Jos kojerasia ja johdotus ovat jo valmiina eikä kytkentöihin tarvitse koskea sähkökeskuksessa, termostaatin runko-osan vaihto on monissa tapauksissa sallittua maallikolle. Uuden lämmityspiirin kytkeminen keskukseen tai ryhmän lisääminen vaatii kuitenkin aina sähköurakoitsijan.
Miksi lattia lämpenee epätasaisesti, vaikka termostaatti näyttää oikean lämpötilan?
Yleisin syy on anturin väärä sijoituspaikka tai kaapelin epätasainen asennusväli lattiassa. Myös liian pieni tai väärin mitoitettu lämmitysteho suhteessa huoneen pinta-alaan voi aiheuttaa kylmiä alueita, jolloin ongelma ei korjaannu pelkästään termostaattia vaihtamalla.
Yhteenveto
Toimiva lattialämmitys syntyy oikean termostaattityypin valinnasta, huolellisesta anturin sijoituksesta ja realistisesta tehomitoituksesta. Kun nämä perusasiat ovat kunnossa, lattia pysyy tasaisen lämpimänä ja energiankulutus pysyy hallinnassa ilman turhaa lämmitystä tyhjissä tiloissa. Jos oma osaaminen ei riitä piirin mitoitukseen tai keskuskytkentöihin, kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen sähköurakoitsijaan jo suunnitteluvaiheessa, jolloin vältytään kalliilta korjauksilta valun jälkeen. Apua sähköurakoitsijan valintaan löytyy, kun asennus halutaan varmistaa ammattilaisen tekemäksi.
