Sähköauton kotilatausaseman valinta on ajankohtainen kysymys yhä useammalle suomalaiselle, kun sähköauton hankinta on ajankohtainen tai ladattava hybridi jo pihassa. Väärin mitoitettu tai huolimattomasti asennettu latausasema voi hidastaa latausta merkittävästi, kuormittaa sähköverkkoa turhaan tai pahimmillaan aiheuttaa paloturvallisuusriskin.
Miksi tavallinen pistorasia ei riitä säännölliseen lataukseen
Moni aloittaa sähköauton lataamisen tavallisesta Schuko-pistorasiasta mukana tulevalla hätälaturilla. Se toimii satunnaiseen käyttöön, mutta jatkuvassa käytössä pistorasia, johdot ja kytkimet kuumenevat, koska latausvirta on lähellä pistorasian maksimikuormaa pitkiä aikoja kerrallaan.
Tyypillinen virhe on ladata autoa joka yö tavallisesta pistorasiasta vuosien ajan. Pistorasia ja sen takana oleva johdotus eivät ole suunniteltu tällaiseen jatkuvaan kuormaan, ja liitoskohdat voivat löystyä lämpölaajenemisen seurauksena. Tästä syntyy ylikuumenemisriski, joka on yksi yleisimmistä kotien sähköpaloista sähköauton latauksen yleistyttyä.
Kotilatausasema eli niin sanottu wallbox on suunniteltu juuri tähän tarkoitukseen. Se valvoo virtaa, lämpötilaa ja maadoitusta jatkuvasti, ja katkaisee latauksen automaattisesti häiriötilanteessa.
Latausaseman tehon mitoitus – yksivaiheinen vai kolmivaiheinen
Latausasemat mitoitetaan tyypillisesti kolmeen teholuokkaan: 3,7 kW, 11 kW ja 22 kW. Käytännössä kotitalouksissa yleisin ja järkevin valinta on 11 kW:n kolmivaiheinen latausasema, koska se lataa akun kohtuullisessa ajassa mutta ei vaadi kohtuuttoman suurta liittymän pääsulaketta.
Käytännön esimerkki: 60 kWh:n akulla varustettu sähköauto latautuu 22 kW:n teholla noin kolmessa tunnissa, 11 kW:lla noin kuudessa tunnissa ja 3,7 kW:n yksivaihelatauksella yli 16 tunnissa. Yösähkön aikana 11 kW riittää useimmille käyttäjille hyvin, sillä auto ehtii latautua täyteen normaalin yöunen aikana.
22 kW:n latausasema vaatii käytännössä aina kolmivaihe- eli 3-vaiheliittymän ja riittävän suuren pääsulakkeen, eikä useimpien henkilöautojen laturielektroniikka edes kykene ottamaan vastaan yli 11 kW:n vaihtovirtaa – tässä tapauksessa suurempi teho jää hyödyntämättä ja on vain turha lisäkustannus.
Sähkökeskuksen kapasiteetti ratkaisee todellisen mitoituksen
Ennen latausaseman tilaamista kannattaa selvittää, kestääkö kiinteistön sähköpääkeskus ja liittymän pääsulake lisäkuormaa. Monissa 1980–1990-luvun taloissa pääsulake on 25 A, mikä rajoittaa käytettävissä olevaa tehoa merkittävästi, jos samaan aikaan käytetään liettä, saunaa ja muita suurtehoisia laitteita.
Jos keskus on vanha eikä siinä ole tilaa uudelle ryhmälle tai keskus on muutenkin tullut käyttöikänsä päähän, latausaseman asennuksen yhteydessä on usein järkevää uusia myös keskus. Aiheesta löytyy tarkempaa tietoa artikkelista sähköpääkeskuksen uusiminen, jossa käydään läpi merkkejä siitä, milloin uusiminen kannattaa.
Kuormanhallinta säästää kalliilta liittymän kasvatukselta
Jos liittymän kapasiteetti on tiukoilla, kuormanhallintaa tukeva latausasema on usein järkevämpi ja edullisempi ratkaisu kuin liittymän kasvattaminen sähköyhtiöltä. Kuormanhallinta tarkoittaa, että latausasema mittaa kiinteistön kokonaiskulutusta reaaliajassa ja pienentää latausvirtaa automaattisesti, kun esimerkiksi sauna tai liesi kuormittavat verkkoa samaan aikaan.
Tämä ominaisuus kannattaa erityisesti taloyhtiöissä ja omakotitaloissa, joissa useampi laite kilpailee samasta pääsulakkeesta. Kuormanhallinta voidaan usein yhdistää osaksi laajempaa älykodin ohjausjärjestelmää, jolloin lataus ajoittuu automaattisesti esimerkiksi halvimpaan yösähkön hintaan. Aiheesta lisää artikkelissa älykodin sähköratkaisut.
Vikavirtasuoja tyyppi B on latausasennuksen pakollinen turvaelementti
Sähköauton latauspiiriin vaaditaan aina vikavirtasuoja, joka tunnistaa myös tasavirtavikavirran. Tavallinen kodin tyyppi A -vikavirtasuoja ei tähän riitä, koska latauslaitteen elektroniikka voi teoriassa aiheuttaa tasavirtakomponentin, jota tyyppi A ei havaitse.
Käytännössä tämä ratkaistaan joko erillisellä tyypin B vikavirtasuojalla tai latausasemalla, jossa on sisäänrakennettu tasavirtavikavirran tunnistus (DC-vikavirtasuoja) – jolloin ryhmäkeskukseen riittää tyyppi A. Molemmat ratkaisut ovat hyväksyttyjä, mutta asia on ehdottomasti varmistettava asennuksen suunnittelussa. Vikavirtasuojan toiminnasta ja merkityksestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa vikavirtasuojakytkimen toiminta ja merkitys kodin turvallisuudelle.
Latausaseman valinta käytännössä – askel askeleelta
Ensimmäinen askel on selvittää liittymän pääsulake ja käytettävissä oleva teho sähköyhtiöltä tai kiinteistön sähköpiirustuksista. Toinen askel on päättää tehotarve – useimmille riittää 11 kW, kun taas ladattavaa hybridiä käyttävälle 3,7 kW voi riittää täysin.
Kolmas askel on valita latausasema, jossa on tyyppi 2 -pistoke, koska se on Euroopassa ja Suomessa yleiskäytössä oleva standardi. Neljäs askel on miettiä tarvitseeko latausasema kuormanhallintaa, etäohjausta sovelluksella tai kulunvalvontaa, jos latausasema sijaitsee esimerkiksi taloyhtiön yhteispihalla. Viides askel on varata asennus ammattilaiselle – latausaseman asennus ei kuulu itse tehtäviin sähkötöihin.
Sähköurakoitsijan valinta ja sähkölupa-asiat
Kotilatausaseman asennus on aina sähköurakointia vaativa työ, joka edellyttää pätevän sähköurakoitsijan tekemää asennusta ja käyttöönottotarkastusta. Urakoitsija tekee myös tarvittavat ilmoitukset verkkoyhtiölle, sillä yli 3,7 kW:n latauspisteestä on tehtävä ilmoitus, jotta paikallinen sähköverkko pystyy varautumaan lisäkuormaan alueella.
Hyvä urakoitsija arvioi jo tarjousvaiheessa liittymän riittävyyden, ehdottaa oikeaa tehoa ja kertoo suoraan, jos keskus tai liittymä vaatii päivitystä ennen latausaseman asennusta. Vinkkejä urakoitsijan valintaan ja sopimuksen tarkistuslistaan löytyy artikkelista sähköurakoitsijan valinta.
Yleinen myytti: mitä tehokkaampi latausasema, sitä parempi
Yleinen väärinkäsitys on, että kannattaa aina hankkia mahdollisimman tehokas, esimerkiksi 22 kW:n latausasema, koska se lataa ”varmuuden vuoksi” nopeammin. Todellisuudessa useimpien henkilöautojen laturielektroniikka rajoittaa vaihtovirtalatauksen 11 kW:iin, jolloin 22 kW:n asema ei tuo mitään hyötyä mutta maksaa enemmän ja vaatii järeämmän sähköliittymän.
Todellinen tehotarve kannattaa aina laskea auton akun koon, ajokäyttäytymisen ja liittymän kapasiteetin mukaan – ei suurimman saatavilla olevan tehon mukaan.
Usein kysyttyä latausaseman valinnasta
Voiko sähköauton ladata tavallisesta pistorasiasta jatkuvasti?
Satunnaiseen lataukseen tavallinen Schuko-pistorasia riippumatta sopii, mutta jatkuvassa päivittäisessä käytössä se ei ole turvallinen eikä suositeltava ratkaisu, koska pistorasia ja johdotus eivät kestä pitkäaikaista suurta kuormaa ilman ylikuumenemisriskiä.
Tarvitseeko latausaseman asennukseen aina uuden sähkökeskuksen?
Ei aina, mutta jos keskus on vanha, siinä ei ole tilaa uudelle ryhmälle tai pääsulake on liian pieni suunnitellulle teholle, keskuksen uusiminen tai päivitys on usein järkevintä tehdä samalla kertaa.
Kuinka kauan latausaseman asennus kestää?
Yksinkertainen asennus valmiiseen keskukseen ja lähelle sijoitettuun latauspaikkaan onnistuu tyypillisesti yhdessä työpäivässä, mutta jos keskusta joudutaan uusimaan tai kaapelointimatka on pitkä, asennus voi kestää useamman päivän.
Yhteenveto
Toimiva kotilatausasema syntyy oikeasta tehomitoituksesta, riittävästä sähkökeskuksen kapasiteetista ja asianmukaisesta vikavirtasuojauksesta – ei suurimmasta mahdollisesta kilowattiluvusta. Kun nämä asiat selvitetään etukäteen yhdessä pätevän sähköurakoitsijan kanssa, latausasema palvelee turvallisesti ja luotettavasti koko auton omistusajan.
